Kesäloma on ihanimmillaan ja niin uskomaton, että sen näkee ihan blogistani. Koska se ei ole päivittynyt, se tarkoittaa sitä, että mitään ei ole tapahtunut. Viimepäivityksessä oli valokuvia lumesta ;D
No nyt vietimme juhannuksen mökillä (niin hyvää juhannusta ihmiskunta!) ja voin kertoa jotain mökkeilijätyypeistä. En siis kokonaisuutena mökkeilijöistä, vaan millaisia mökkeilijöitä meillä on.
Äitini on intohimoinen "metsäläinen". Juuri sellainen stereotypia, kuin millaiseksi kuvittelee korvessa asustavan erakon. Hän odottaa kalastamista tai marjastusta tai sienestystä jne. Mikään ei ole yhtä mahtavaa kuin itse hankitun kalan perkaaminen tai itse kerätyistä mustikoista tehty piirakka. Äitini nauttii mökillä olemisesta niin paljon, että uskon hänen positiivisuutensa hätistävän osan sääskistäkin pois.
Isäni ja velipuoleni taas ovat "kaupunkilaismiehiä". He eivät näe syytä lähteä mökille lukuun ottamatta sitä pikkuseikkaa, että äidin sana on kodin laki ja nyt se laki käski lähtemään. Koko matka mietitään, miksi joku tahtoisi asua korvessa pienessä rupumökissä itikoiden välipalana. Sitten paikanpäällä löydetään elämääkin ihanampi asia. Oikea mökkigrilli! Niin kauan kuin lihaa ja kaljaa riittää, niin kylläpäs mökkielämä maistuu makealta ~<3
Paluumatka sitten taas keskustellaan siitä, miten kukaan tahtoisi asua tällaisessa paikassa ja takaisin ei enää ikinä mennä (paitsi sitten kun äiti taas käskee).
Minä olen ehdottamasti perheen mökkikissa. Mökille on mukava mennä ja se tarkoittaa sitä, että minä pysyn mökissä. Pidän huolta takan tulesta jos siellä on kylmä ja tapan ne harvat itikat, jotka ovat uhmanneet sääsketöntä tilaa. Pistän viltin päälle ja keskityn johonkin hyvään kirjaan ja jos olen reippaalla mielellä niin teen rauhallisen kävelylenkin. Periaatteessa en siis tee mitään, mutta ei mitäänkin tuntuu mukavammalta mökillä.
Sitten kun tulee takaisin taas tänne kotopuoleen ja avaa koulun verkkokurssin, niin koko ihana pörröinen maailma murtuu. Ryhmätyö netissä on täsmälleen samanlaista, kun ryhmätyö kasvotustenkin. Yhden ryhmäläisen työ uupuu palautuspäivän lähestyessä, yksi ei suostu lähettämään lähdeluetteloaan ja yksi ärsyttää koko ryhmää ylitärkeilevällä kopeudellaan. Olen ollut kotona vasta kolme tuntia ja tarvitsen uuden mökkiloman :(
No nyt vietimme juhannuksen mökillä (niin hyvää juhannusta ihmiskunta!) ja voin kertoa jotain mökkeilijätyypeistä. En siis kokonaisuutena mökkeilijöistä, vaan millaisia mökkeilijöitä meillä on.
Äitini on intohimoinen "metsäläinen". Juuri sellainen stereotypia, kuin millaiseksi kuvittelee korvessa asustavan erakon. Hän odottaa kalastamista tai marjastusta tai sienestystä jne. Mikään ei ole yhtä mahtavaa kuin itse hankitun kalan perkaaminen tai itse kerätyistä mustikoista tehty piirakka. Äitini nauttii mökillä olemisesta niin paljon, että uskon hänen positiivisuutensa hätistävän osan sääskistäkin pois.
Isäni ja velipuoleni taas ovat "kaupunkilaismiehiä". He eivät näe syytä lähteä mökille lukuun ottamatta sitä pikkuseikkaa, että äidin sana on kodin laki ja nyt se laki käski lähtemään. Koko matka mietitään, miksi joku tahtoisi asua korvessa pienessä rupumökissä itikoiden välipalana. Sitten paikanpäällä löydetään elämääkin ihanampi asia. Oikea mökkigrilli! Niin kauan kuin lihaa ja kaljaa riittää, niin kylläpäs mökkielämä maistuu makealta ~<3
Paluumatka sitten taas keskustellaan siitä, miten kukaan tahtoisi asua tällaisessa paikassa ja takaisin ei enää ikinä mennä (paitsi sitten kun äiti taas käskee).
Minä olen ehdottamasti perheen mökkikissa. Mökille on mukava mennä ja se tarkoittaa sitä, että minä pysyn mökissä. Pidän huolta takan tulesta jos siellä on kylmä ja tapan ne harvat itikat, jotka ovat uhmanneet sääsketöntä tilaa. Pistän viltin päälle ja keskityn johonkin hyvään kirjaan ja jos olen reippaalla mielellä niin teen rauhallisen kävelylenkin. Periaatteessa en siis tee mitään, mutta ei mitäänkin tuntuu mukavammalta mökillä.
Sitten kun tulee takaisin taas tänne kotopuoleen ja avaa koulun verkkokurssin, niin koko ihana pörröinen maailma murtuu. Ryhmätyö netissä on täsmälleen samanlaista, kun ryhmätyö kasvotustenkin. Yhden ryhmäläisen työ uupuu palautuspäivän lähestyessä, yksi ei suostu lähettämään lähdeluetteloaan ja yksi ärsyttää koko ryhmää ylitärkeilevällä kopeudellaan. Olen ollut kotona vasta kolme tuntia ja tarvitsen uuden mökkiloman :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti