1/2 ensimmäisestä YO:sta ohitse

Äidinkielen tekstitaidon YO oli ja meni omalla painollaan. Tuskinpa tuo numero nousee, mutta sainpahan kokea taas sen ihanan tunteen, kun opettaja antaa ne samat typerät ohjeet, jotka kaikki osaavat ulkoa. En edelleenkään ymmärrä miten kukaan pystyy lunttaamaan pitämällä avainnippua taskussa. Niin asiassa voisi olla järkeä, jos paikalla olisi monia ensikertalaisia. Meitä oli 19 kappaletta ja 17 meistä korotti numeroaan (vai kirjaintaan?).

Meillä oli käytettävissämme koko iso sali ja mikä onkaan loogisin ratkaisu sijoittaa meidät? Tietenkin yhteen suppuun ilman välejä, että opettajat voisivat puhua siitä, että me emme saa luntata vaikka olemmekin näin lähekkäin. Miksi ihmeessä meidät pistettiin lähekkäin? ISO SALI!

Aiheena oli avaruus ja normaaleja tekstitaidon tehtäviä. Analysoi laulun sanat ja mistä laulu kertoo

(Laulu täällä), miten tämä artikkeli on yksinkertaistettu jne. Sain koko jutun tehtyä kahteen ja puoleen tuntiin ja olin lopulta niin tylsistynyt, että jouduin käymään vessassa vain koska ei ollut muutakaan tekemistä. Aika säälittävää. No täytyy toivoa, että hyvin meni. Oikeastaan korotan tätä ainetta (Kasin tasosen sain) vaan, koska möhlin esseen viimeksi ja haluan tietää voinko kirjoittaa Sensoreiden (huomatkaa iso ja pilkkaava S-kirjain) mielestä hyvää esseetä.

Onnennumero 7

Juuri maantiedon opettaja ilmoitti, että sain kunniakkaan seiskan maantiedon kakkoskurssista. Ei kyllä parhainpia numeroitani, mutta viimeinen pakollinen kurssi on nyt ohi. Kun ottaa huomioon, että rakkaat kompensaatiopisteeni riittävät kaikista huonoinpaan arvosanaan ylioppilaskirjoituksista, joten tiivistettynä: Olen periaatteessa ylioppilas! Tällä hetkellä vain YO-huijaus estäisi lakin saannin ja jostain syystä en harkitse sitä.

Juhlan kunniaksi vietän ah niin normaalin päivän Oulu-lehtiä lajitellen ja kirjoituksiin lukien. Tuskin maltan odottaa.