What is this madness?

Ehkä viikon ajan olen kärsinyt mysteerisistä allergiakohtauksista, jotka helkutti kestävät ja kestävät. Olen aivastellut ja niiskuttanut tänään vaivaiset yksitoista tuntia ja tämä ei ole vielä ohitse. Ja ei, kukaan ei uskalla sanoa minulle, että ota tyttö allergiatabletti. Olen ottanut jo kaksin kappalein eikä mitään vaikutusta. Eikä tämä edes ole lähestyvää flunssaa, koska se saattaa mennä pois ja tulee sitten yllättäen takaisin. Ei silleen, "Hei olen tullut jäädäkseni, että voisin joskus poistuakin." Sehän olisi helppoa. Pikemminkin "hei tiedän, että uskoit minun jo lähtevän, mutta tuli niin hiiveä ikävä, että tulin takaisin. Nyt voimme viettää yhdessä taas yhden onnellisen päivän, rakkaani <3<3<3!!!"

Helkutti, mistä tämä edes tulee? Mikään koivu tai sellanen ei eritä pahaa keltaista ainetta tähän aikaan kesästä. Huoneeni ja oikeastaan koko talo on pyyhitty pölystä. Tälle ei ole selitystä ja vaikkakin logiikkani on toisinaan hämärää naisen logiikkaa niin se logiikka tietää, ettei mikään seuraus tule ennen syytä, joten syy: Missä helkutissa viivyt? Tule tänne, että voisin tappaa sinut ja jatkaa onnellista nuhatonta elämääni. Onko maailmanloppu tulossa niin epäeeppisellä tavalla, että ihmiskunta tuhoutuu nuhan seurauksena yksi ihminen kerrallaan. Onko väärin toivoa, että isompi osa ihmiskunnasta kärsisi tästä edes vähän? No ei ole, mutta te kaikki omahyväiset allergikot olette jo sairastaneet tämän jo aikaisemmin kesästä. Minä tiedän, koska olin silloin omahyväinen allergikko joka naurahteli, että enpä minä pahemmin oireile. Ihan vähän vaan. Nyt sitten tuli luontoäidin, kohtalon tai jonkun muun nartun kosto. Saatpa nauttia minun kesänlahjastani yksin, kun koko muu Suomi on jo huokaissut helpotuksesta.

Niin että kiitti vaan!
(Ja vielä sivuhuomautuksena, ei minun tekemäni video, mutta tiivistää hyvin kyllä oloni juuri nyt.)