Kuvassa myös näkyy huonosti toinen keväänpelastajani: kukkakumisaappaat. Ruusut ovat tulleet pelastamaan päivän ja pitämään sekä sukkani, että mielialani kunnossa. Viikon ajan jouduinkin koulussa kuljettamaan mukana kahta paria sukkia, koska toiset viettivät aina koulupäivän patterilla. Lenkkarini tekivät hukkumiskuoleman joka aamu ja niin oudolta kuin se kuulostaakin, ne pääsivät kotonani aina patterille. Olen niin suuressa kiitollisuuden velassa Ruusukengille, että päätin antaa niiden posettaa jopa omassa yksityiskuvassaan. Olkaakin kiitollisia näistä kuvista. Naapurini katselivat hieman oudosti kun etupihallani näitä onnessani otin.
Mutta kuten aina lopussa käy. Vaikka valmistautuisi miten hyvin tai varautuisi kaikkeen, niin mikään ei onnistu. Helkutti, ensimmäinen vuosi kuin odotan loskaa ja sitten tulee TAKATALVI. Dödödööm, et tee mitään näillä varusteilla. Jos jotain sataa, se on lunta. Ja jos ei sada niin vielä riemastuttavampaa on se, että tiet ovat jo näkyvissä ja uskomattoman KUIVAT. Mutta minä en luovuta. Minä tiedän, että tuo lumi ulkona tulee sulamaan ja silloin tulee olemaan märkää, kurjaa ja loskaista. Ja tiedätkö mitä, luontoäiti? Kun se aika tulee, minä olen valmis.
