Eilen ensimmäinen pääsykoe ja nyt juuri siitä selvinneenä traumojani alan jakaa. Haen kolmeen eri paikkaan sairaanhoitajaksi (Kemiin, Iisalmeen ja Oulaisiin. Pikkupaikkakunnat<3) ja yhteen sosionomiksi (Iisalmeen). Koska valmistuin vasta nyt lukiosta tämä oli tietenkin ensimmäinen pääsykokeeni ikinä ja no sanotaanko, että pieni paniikki.
Päivä alkoi neljältä, jolloin heräsin. Ajankohdan huomioon ottaen areänä ja väsyneenä. Mikä loistava tapa aloittaa päivä. Viideltä lähdimme ajamaan Iisalmeen, jonne on kuitenkin yli 200km. Koska ruoka ei oikein maistunut lähdin onnellisena kokeeseen kahvikupillisen voimalla. Myönnetään, että päivällä oli hieman nälkä.
Nätisti sanottuna Iisalmi oli hieman ruma paikka, mutta ihmiset korvasivat sen miljoonakertaisesti. Jo sosionimiksi opiskeleva kertoi vinkkejä ja toivotti onnea ja muut kokelaat olivat ihania ihmisiä. Oli hyvin ristiriitainen olo, kun samalla toivoi heille hyvää ja samalla tahtoi itse saada opiskelupaikan.
Sitten itse kokeesta (luoja, tästä tulee pitkä merkintä). Hakijoita oli sinä päivänä n. 60 kpl (poikia oli 3...yllättävän paljon siis) ja seuraava päivänä saman verran, mutta itse olin ensimmäisen päivän hakijoita. Noin 30 valitaan oppilaitokseen.
Koe alkoi kirjallisella tehtävällä, jok muistutti hieman äidinkielen tekstitaidon koetta. Artikkeli, josta piti etsiä kolme tärkeintä sosiaalialan työssä olevaa peraatetta ja perustella miksi ne. Ei hajuakaan miten meni. Ärsyttävintä oli, että meille annettiin valkoinen A4-arkki, johon oli piirretty laatikko. Siihen sitten piti kirjoittaa vastaus. Rivit menivät hyvin...mielenkiintoisella tavalla. Kumitin ja kirjoitin uudestaan osat lauseista ainakin neljä kertaa ja lopputuloksena en edes itse saanut selvää tekstistäni. Aikaa oli tunti ja kesken ei saanut lähteä käymään missään.
Päivä jatkoi ryhmäkeskustelulla. Meille annettiin tilanne (tiivistettynä: Koululaiset lintsaa ekoja ja vikoja tunteja. Mitä pitäisi tehdä?) Vartti aikaa keskustella porukalla ja viimeisen viisiminuuttisen aikana pitäisi tehdä johtopäätös. Onnistuminen nyt riippuu aika pitkälle ryhmästä. Meillä oli pikkasen jäykkä ryhmä, mut kukaan ei tuntunut jäävän varjoon. Tämän jälkeen usean tunnin odotus, koska viimeinen osa (yksilöhaastattelu) oli jokaisella puolituntia ja no meitä oli 60. Itse jouduin odottamaan vain 3,5 tuntia.
Yksilöhaastattelu oli ehkä mielestäni kaikkein hauskin osuus. Olin saanut ruokaa ja jutellut tauotta ihmisten kanssa, etten joutuisi ajattelemaan jännitystä. Minua edeltävä haastateltava oli valittanut, että mieshaastattelija oli todella vakava. Otin tämän pieneksi haasteeksi ja päätin saada sen miehen hymyilemään vaikka väkipakolla. Joko ne haastattelijat vihasivat tai rakastivat minua, mutta sainpahan sen miehen hymyilemään vaikka vaikeaa olikin. HA! VOITTO! Otin koko haastattelun pikemminkin kannalta, että pidän hauskaan kuin, että kuolisin jännitykseen. Vaikka vastailin kysymyksiin yritin olla oma itseni ja pitää tilanteen kevyenä. Tulin kikattaen ulos sieltä ja jos he sitten inhosivatkin minua niin ainakin minulla oli hauskaa.
Nyt odottamaan tuloksia ja no valmistautumaan kahteen muuhun pääsykokeeseen.
