Minusta on todella outoa, että luultavasti luetuin teksti täällä blogissani on sosionomin pääsykoekertomus. Eihän minusta tullut sosionomia ja kaiken lisäksi sain 20 pistettä huonommat pisteet siitä kokeesta kuin mistään sairaanhoitajan pääsykokeesta. Ajattelin siis pistää pienen tekstinpätkän myös siitä, millainen pääsykoe sairaanhoitajan oppilaitokseen on. Pääsykokeestanihan on jo kaksi vuotta, mutta uskokaa minua. Jos on tilanteessa, jossa tajuaa, että tulevaisuus riippuu tästä, niin sitä ei vain ikinä unohda. Enkä rehellisesti usko, että kokeet ovat pätkän vertaa muuttuneet kahdessa vuodessa.
Itse hain sairaanhoitajaksi kolmeen eri paikkaan. Kemiin, Iisalmeen ja Oulaisiin. Olen Oulusta kotoisin ja halusin hieman kauemmas kotikaupungistani, mutta niin lähelle, että voisin helposti käydä kotona vaikka viikonloppuisin. Pääsykokeissa kävin oikeastaan vain Oulaisissa ja Kemissä. Kannattaa tarkistaa, mitkä koulut hyväksyvät samat pääsykokeet, kuten minun tapauksessani Kemi ja Iisalmi luottivat toisiinsa niin paljon, että hyväksyivät toistensa kokeet. Tällöin käydään pääsykokeessa paikassa, jonka on valinnut ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, minun tapauksessani Kemissä. Oulainen taas kuuluu yhteen Oulun seudun ammattikorkeakoulun kanssa ja vaatii aivan omat pääsykokeensa...koska Oulu nyt tykkää nipottaa aivan kaikesta.
Ihan alussa on järkevää ottaa selvää, mihin järjestykseen vaihtoehdot kannattaa laittaa. Ensimmäisestä vaihtoehdosta saa 5 ylimääräistä pistettä. Joskus nämä pisteet ovat turhia ja toisinaan ne voivat ratkaista sen, pääseekö sitä sisään. Minua kiinnosti eniten ammatti ja luotan Suomalaiseen opetustasoon niin paljon, että järjestin omat vaihtoehtoni siihen järjestykseen, jonka uskoin olevan "paremmuusjärjestys" riippuen siitä montako on hakenut ja moniko on päässyt sisään. Sain nämä tiedot opoltani lukiosta ja luin niitä auttamattomasti väärin, mutta se ainakin oli ajatus. Siispä vaihtoehtoni oikeassa järjestyksessä olivat Kemi, Iisalmi ja viimeisenä Oulainen (vinkki: Oulaisiin tarvittiin lähemmäs 30 pistettä parempi tulos kuin Iisalmeen...ups)
Seuraava ongelma on pääsykokeet itsessään. Kaikki koulut keskimääräisesti pitävät pääsykokeensa n. kolmen päivän sisällä. Ongelma on se, että kaikilla kouluilla on yleensä samat päivät. Itsekin siis olin menossa kolmeen kokeeseen. Iisalmeen sosionomiksi (jonne hain oikeastaan, vain koska minulla on atooppinen iho. Pelkäsin sen olevan este sairaanhoitajan opinnoille. Onneksi ei ollut, vaikka ihostaan pitääkin pitää huoli) sekä Oulaisiin, että Kemiin. Totta kai Oulainen ja Iisalmi meni päällekkäin. Siispä minun piti soittaa Oulun AMK:hon ja anella päivän vaihdosta. Sitä ei katsota hyvällä, mutta onnistuin vaihtamaan päivän.
Sitten se kamala kolmen päivän putki tulikin. Ensin Iisalmi, joka oli hyvää harjoitusta niihin paikkoisin, joihin oikeasti halusin. Toisena päivänä minulla oli Oulainen. Matkustin junalla ja ensimmäistä kertaa eläessäni katsoin Oulaisiin ympärilleni. Hyvä ihme, kun oli pieni paikka. Kävelymatka oli aikamoinen, mutta koulu oli ainoa hieno asia siinä paikkakunnassa. Anteeksi jos siellä asuu/sitä paikkaa rakastaa, mutta minä olen tottunut hieman enemmän elämään...ja liikennevaloihin. Siinä paikassa ei ollut liikennevaloja. Koulu oli yhdistetty muistaakseni ammattiopiston kanssa, joten se oli suhteellisen suuri.
Oulaisissa meidän oli pitänyt tehdä ennakkotehtävä. Sanoinko jo, että Oulu tykkää nipottaa? No tehtävä oli vapaasti suomennettuna, kerro miksi haluat hoitajaksi. Itse kirjoitin noin puolitoista sivua. Toistaminenkin on taito. Oulaisissa meiltä ei kysytty mitään muuta kuin haastattelu opettajan kanssa. Paikalla oli kaksi opettajaa, jotka ottivat kumpikin kokelaita yksi kerrallaan luokkahuoneeseen. Jokaisessa haastattelussa minä olin varautunut kolmeen asiaan, joita minulta jokaisessa haastattelussa kysyttiin.
1. "Miksi juuri sinut pitäisi valita?" Inhottava, inhottava kysymys. Se kysytään varmasti. Älkää pelätkö kehua itseänne, mutta siihen on kyllä kiusallista vastata.
2."Mitkä ovat sinun huonot puolesi?" Toinen mikä aina kysytään ja mihin yleensä olisi ihana vuodattaa vaikka puoli tuntia. Mutta hei, nyt ollaan markkinoimassa itseään. Jokaisella pitää olla heikkous. Jokaisella on niitä. Mutta ei ehkä kannata sanoa opettajalle, että olet laiska kuin mikä. Hyvän ja hyväksyttävän heikkouden keksiminen on jokaiselle haastateltavalle tärkeää.
3."Onko sinulla jotain kysyttävää?" Voi hyvä ihme ja kukkanen. Ei. Minua kiinnostaa tietää, milloin tulokset tiedetään ja sitten kun tiedän, että pääsenkö sisään niin kyselen asuntotilanteesta ja koulun hienouksista. Tätä siis ei saa sanoa. Minulla ainakin löi pää aina tyhjää ja ei minua kiinnostanut mikään muu kuin se, että miten meni. Pääsinkö sisään? Milloin tulokset? Joten pakotin itseni keksimään muutaman kysymyksen, joka sai minut vaikuttamaan kiinnostuneelta. Kysykää harjoitteluista, asuntotilanteista, vaihtomahdollisuuksista, ihan mistä vain! Älkää vain sanoko, että ei minulla nyt oikeastaan mitään ole.
Se paikka, jonka olette laittaneet viimeiseksi vaihtoehdoksi. Tehkää itsellenne palvelus ja keksikää jokin mairitteleva syy, miksi se on viimeisenä. Minullakin oli tuo tilastojen luku. Olisin sen sanonut luultavasti, vaikka todellisuudessa...Oulainen, olet niin pieni paikka, että halusin ehkä vähän isompaan.
Kemissä oli tämä samanlainen haastattelu ja lisäksi ryhmäkeskustelu.3-5 ihmistä otettiin yhteen luokkaan ja meidän piti keksiä puhuttavaa aiheesta, jonka opettajat siinä kertoivat. Meidän aiheemme oli sairaanhoitajan kuva mediassa. Minä uskon, että ryhmätilanteissa tärkeää on, että puhuu, mutta ei jyrää toisia. Itse otin aukkojen paikkaajan roolin. En välitä ryhmäkeskusteluissa paljoakaan siitä pysymmekö aiheessa. Aina kun tuli hiljainen hetki tai muutoin hyvä sauma, aloin viedä keskustelua johonkin suuntaan. Ihan sama mitä puhuin kunhan puhuin. Kävimme kaiken läpi Teho/Tuho-osastosta tosi-tv sarjoihin. Ryhmäkeskustelussa et voi vaikuttaa ryhmään ja niin inhottavaa kuin se onkin sinunkin mahdollisuutese voi tuhoutua vain huonon ryhmän vuoksi. Onni myötä, minulla sitä onneksi oli. Pääsimme koko ryhmä sisään hyvin pistein.
Tämä oli pitkä ja joiltain osin naurettavan pitkä päivitys. Minulle hoitoala on kuitenkin osoittautunut uskomattomaksi mahdollisuudeksi. Se on raskasta ja aiheuttaa niin harmaita hiuksia kuin naurun ryppyjäkin. En tiedä teenkö sitä ikuisesti, mutta jos minun pitäisi nyt vaihtaa alaa olisin sydän särkyneenä. Sairaanhoitajan työ on monipuolista vaikka se ei ulkopuolisesta siltä ehkä kuulostakaan. Hoitajan työ leikkaussalissa eroaa uskomattomalla tavalla hoitajan työstä mielenterveysyksikössä. Vaihtoehtoja ja töitä meille riittää. Toivon, että tästä tekstistä on hyötyä tulevaisuuden hoitsuiksi haluaville.
 |
| Kemin terveysalan yksikkö. Täällä sitä on puurrettu ja tullaan puurtamaan vielä pari vuotta. |
Itse hain sairaanhoitajaksi kolmeen eri paikkaan. Kemiin, Iisalmeen ja Oulaisiin. Olen Oulusta kotoisin ja halusin hieman kauemmas kotikaupungistani, mutta niin lähelle, että voisin helposti käydä kotona vaikka viikonloppuisin. Pääsykokeissa kävin oikeastaan vain Oulaisissa ja Kemissä. Kannattaa tarkistaa, mitkä koulut hyväksyvät samat pääsykokeet, kuten minun tapauksessani Kemi ja Iisalmi luottivat toisiinsa niin paljon, että hyväksyivät toistensa kokeet. Tällöin käydään pääsykokeessa paikassa, jonka on valinnut ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, minun tapauksessani Kemissä. Oulainen taas kuuluu yhteen Oulun seudun ammattikorkeakoulun kanssa ja vaatii aivan omat pääsykokeensa...koska Oulu nyt tykkää nipottaa aivan kaikesta.
Ihan alussa on järkevää ottaa selvää, mihin järjestykseen vaihtoehdot kannattaa laittaa. Ensimmäisestä vaihtoehdosta saa 5 ylimääräistä pistettä. Joskus nämä pisteet ovat turhia ja toisinaan ne voivat ratkaista sen, pääseekö sitä sisään. Minua kiinnosti eniten ammatti ja luotan Suomalaiseen opetustasoon niin paljon, että järjestin omat vaihtoehtoni siihen järjestykseen, jonka uskoin olevan "paremmuusjärjestys" riippuen siitä montako on hakenut ja moniko on päässyt sisään. Sain nämä tiedot opoltani lukiosta ja luin niitä auttamattomasti väärin, mutta se ainakin oli ajatus. Siispä vaihtoehtoni oikeassa järjestyksessä olivat Kemi, Iisalmi ja viimeisenä Oulainen (vinkki: Oulaisiin tarvittiin lähemmäs 30 pistettä parempi tulos kuin Iisalmeen...ups)
Seuraava ongelma on pääsykokeet itsessään. Kaikki koulut keskimääräisesti pitävät pääsykokeensa n. kolmen päivän sisällä. Ongelma on se, että kaikilla kouluilla on yleensä samat päivät. Itsekin siis olin menossa kolmeen kokeeseen. Iisalmeen sosionomiksi (jonne hain oikeastaan, vain koska minulla on atooppinen iho. Pelkäsin sen olevan este sairaanhoitajan opinnoille. Onneksi ei ollut, vaikka ihostaan pitääkin pitää huoli) sekä Oulaisiin, että Kemiin. Totta kai Oulainen ja Iisalmi meni päällekkäin. Siispä minun piti soittaa Oulun AMK:hon ja anella päivän vaihdosta. Sitä ei katsota hyvällä, mutta onnistuin vaihtamaan päivän.
Sitten se kamala kolmen päivän putki tulikin. Ensin Iisalmi, joka oli hyvää harjoitusta niihin paikkoisin, joihin oikeasti halusin. Toisena päivänä minulla oli Oulainen. Matkustin junalla ja ensimmäistä kertaa eläessäni katsoin Oulaisiin ympärilleni. Hyvä ihme, kun oli pieni paikka. Kävelymatka oli aikamoinen, mutta koulu oli ainoa hieno asia siinä paikkakunnassa. Anteeksi jos siellä asuu/sitä paikkaa rakastaa, mutta minä olen tottunut hieman enemmän elämään...ja liikennevaloihin. Siinä paikassa ei ollut liikennevaloja. Koulu oli yhdistetty muistaakseni ammattiopiston kanssa, joten se oli suhteellisen suuri.
Oulaisissa meidän oli pitänyt tehdä ennakkotehtävä. Sanoinko jo, että Oulu tykkää nipottaa? No tehtävä oli vapaasti suomennettuna, kerro miksi haluat hoitajaksi. Itse kirjoitin noin puolitoista sivua. Toistaminenkin on taito. Oulaisissa meiltä ei kysytty mitään muuta kuin haastattelu opettajan kanssa. Paikalla oli kaksi opettajaa, jotka ottivat kumpikin kokelaita yksi kerrallaan luokkahuoneeseen. Jokaisessa haastattelussa minä olin varautunut kolmeen asiaan, joita minulta jokaisessa haastattelussa kysyttiin.
1. "Miksi juuri sinut pitäisi valita?" Inhottava, inhottava kysymys. Se kysytään varmasti. Älkää pelätkö kehua itseänne, mutta siihen on kyllä kiusallista vastata.
2."Mitkä ovat sinun huonot puolesi?" Toinen mikä aina kysytään ja mihin yleensä olisi ihana vuodattaa vaikka puoli tuntia. Mutta hei, nyt ollaan markkinoimassa itseään. Jokaisella pitää olla heikkous. Jokaisella on niitä. Mutta ei ehkä kannata sanoa opettajalle, että olet laiska kuin mikä. Hyvän ja hyväksyttävän heikkouden keksiminen on jokaiselle haastateltavalle tärkeää.
3."Onko sinulla jotain kysyttävää?" Voi hyvä ihme ja kukkanen. Ei. Minua kiinnostaa tietää, milloin tulokset tiedetään ja sitten kun tiedän, että pääsenkö sisään niin kyselen asuntotilanteesta ja koulun hienouksista. Tätä siis ei saa sanoa. Minulla ainakin löi pää aina tyhjää ja ei minua kiinnostanut mikään muu kuin se, että miten meni. Pääsinkö sisään? Milloin tulokset? Joten pakotin itseni keksimään muutaman kysymyksen, joka sai minut vaikuttamaan kiinnostuneelta. Kysykää harjoitteluista, asuntotilanteista, vaihtomahdollisuuksista, ihan mistä vain! Älkää vain sanoko, että ei minulla nyt oikeastaan mitään ole.
Se paikka, jonka olette laittaneet viimeiseksi vaihtoehdoksi. Tehkää itsellenne palvelus ja keksikää jokin mairitteleva syy, miksi se on viimeisenä. Minullakin oli tuo tilastojen luku. Olisin sen sanonut luultavasti, vaikka todellisuudessa...Oulainen, olet niin pieni paikka, että halusin ehkä vähän isompaan.
Kemissä oli tämä samanlainen haastattelu ja lisäksi ryhmäkeskustelu.3-5 ihmistä otettiin yhteen luokkaan ja meidän piti keksiä puhuttavaa aiheesta, jonka opettajat siinä kertoivat. Meidän aiheemme oli sairaanhoitajan kuva mediassa. Minä uskon, että ryhmätilanteissa tärkeää on, että puhuu, mutta ei jyrää toisia. Itse otin aukkojen paikkaajan roolin. En välitä ryhmäkeskusteluissa paljoakaan siitä pysymmekö aiheessa. Aina kun tuli hiljainen hetki tai muutoin hyvä sauma, aloin viedä keskustelua johonkin suuntaan. Ihan sama mitä puhuin kunhan puhuin. Kävimme kaiken läpi Teho/Tuho-osastosta tosi-tv sarjoihin. Ryhmäkeskustelussa et voi vaikuttaa ryhmään ja niin inhottavaa kuin se onkin sinunkin mahdollisuutese voi tuhoutua vain huonon ryhmän vuoksi. Onni myötä, minulla sitä onneksi oli. Pääsimme koko ryhmä sisään hyvin pistein.
Tämä oli pitkä ja joiltain osin naurettavan pitkä päivitys. Minulle hoitoala on kuitenkin osoittautunut uskomattomaksi mahdollisuudeksi. Se on raskasta ja aiheuttaa niin harmaita hiuksia kuin naurun ryppyjäkin. En tiedä teenkö sitä ikuisesti, mutta jos minun pitäisi nyt vaihtaa alaa olisin sydän särkyneenä. Sairaanhoitajan työ on monipuolista vaikka se ei ulkopuolisesta siltä ehkä kuulostakaan. Hoitajan työ leikkaussalissa eroaa uskomattomalla tavalla hoitajan työstä mielenterveysyksikössä. Vaihtoehtoja ja töitä meille riittää. Toivon, että tästä tekstistä on hyötyä tulevaisuuden hoitsuiksi haluaville.
 |
Harjoittelut ovat todella mielenkiintoisia. Mutta hei, jo ensimmäisessa harjoittelussa tajusi, että legendasta huolimatta sairaanhoitajan työasua voi kutsua miksi tahansa paitsi seksikkääksi.
