Voitin taistelun, hävisin sodan...tyypillistä

Yhtenä päivänä voi oikeesti tapahtua kaikki. Mulla oli eka tentti ja se meni kevyesti läpi. En aio puhua enempää siitä, että se oli vain 0,75 opintopisteen arvonen (kaikki opinnot on yhteensä 210 opintopistettä, eli 0,75 ei oo mitään) ja kaiken lisäksi tentti oli ristikko. Silti se oli tentti ja mä läpäsin sen, että oon helkutin eeppinen.

Koulun jälkeen isä tuli käymään kylässä. Sain pienen varoitusajan ja ehin siivota. Ei tullu valituksia siltä osalta. Isä on matkatöissä ja ajaa aina välissä tästä Kemin ohitse. Hyviä puolia siinä tietenkin oli, että isäni on ihana ja hemmottelee minua sellaisella tavalla kuin tyttöä kuuluukin hemmotella: Omnom herkuilla. Minä onnellinen ja kohta lihava.

Sitten illasta lähdin suureen taisteluun kaikkein suurta pahuutta vastaan. Darth Vader, Voldemort, Jokeri ja kaikki Disney-pahikset ovat pieniä pörröisiä kissanpentuja tätä vihollista vastaan. Samperin tietokoneet. Ihan vain tiedoksi koko maailmalle, jos todellisuudessa jouduttaisiin eeppiseen taisteluun ihmiset vs.koneet, ihmisillä ei olisi toivoakaan. Se taistelu on jo käyty ja tämä on kuin jokin kieroutunut väkivaltainen parisuhde. Olen rakastunut koneeseeni ja netissä on ihana olla, mutta mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän kohtelun? Minä olen ja tulen aina olemaan uskollinen ja hyvä vaimo sinulle rakas koneeni, joten miksi, miksi sinä teet tämän minulle? Annoin sinulle nimesi (Siitä tuli Yoshi, niinku Marion vihreän ilosen elukan Yoshi) ja sieluni ja sinä syljet kaikkien uhrauksieni...nyt loppui.

Olemme saaneet koululta luvan ladata Fsecure-viruksentorjunta ohjelman ja jos jotain mulle annetaan ni tunnen, että minulla on oikeus käyttää sellaiset edut. Kaikki sujui hyvin ja onnellisesti.Viattomasti latailin virusturvaa koneelleni ja se kesti ja kesti. Kun oli mennyt kaksi tuntia ja risat ystäväni Soneran-ah-niin-luotettava-ja-ystävällinen-nettitikku päätti katkaista yhteyteni. Kaiken järjen mukaan siis painoin keskeytä ja ruudulle tuli kivasti jatka-painike tulevaisuutta varten. Sitten kun netti oli kunnossa ja painoin jatka painiketta sain selville, että jatkaminen on mahdotonta. Kuulin melkein miten koneeni sanoi kunnon Bitch-äänensävyllä: "Sori muru, mutta kun keskeytetään niin sitä keskeytetään ikuisiksi ajoiksi."

Sen jälkeen minä tein sen mitä jokainen järkevä ja vienosti turhautunut ihminen saattaisi tehdä. Minä itkin ja kiroilin. Sitten soitin ystävälleni vain itkeäkseni, nauraakseni ja kiroillakseni. Puhelu loppui nopeasti, koska hänen ystävänsä ei oikeastaan pidä siitä, että soittelen niin usein ja häiritsen heidän yhteistä aikaansa.

Mietin hetken jaksaisinko ragettaa toiselle ystävälleni, mutta päädyin siihen, että rauhoitun paremmin varsinkin jos aloitan positiivisesti kertomalla eeppisestä tentistä ja siitä kuinka täydellinen olen. Onneksi tunnen itseni aika hyvin ja alan jo rauhoittua. Tämä tietokone on täydellinen verrattuna edelliseen koneeseeni. Tuo kuva tuli pienennettyä Paintilla. Helkutti Paint, jolla pystyy jopa tekemään jotain hyödyllistä on ihme, Windows 7:n ihme. Kuitenkin pieni ehdotus kaikille maailmanparantajille, vandaaleille ja oikeastaan ihan kaikille. Keskittytään tästedes johonkin tärkeään. Tehdään tästä parempi maailma, nettitikuton maailma.

Cowboy-tyttö tanssii

Ajattelin, että olisi hauska aloittaa jokin harrastus koulun lisäksi. Mieluiten liikunnallinen, sillä penkkiurheilua tulee jo nyt helposti kahdeksan tuntia päivässä. Kemissä vaan mahdollisuudet nyt ovat mitä ovat. Olen pitkän aikaa haaveillut vain yhdestä tanssista: River Dancesta. Se on yksi niistä harvoista tansseista, jotka vaan ovat helkutin eeppisen näköisiä. Täällä menin sitten etsimään harrastusta ja sain käsityksen, että täällä olisi rivitanssia ja ryhmä olisi aloittanut vasta kaksiviikkoa sitten. No sain tietenkin väärän käsityksen.

Jo viikonloppuna tajusin, että rivitanssi ja rives dance on aivan eri asia. River dancessa ei liikuteta lainkaan yläruumista ja jalkoja senkin edestä. Se näyttää mahtavalta. Rivitanssi taas on kantrimusiikin tahdissa tanssittava amerikkalainen tanssi. Muistutetaan vielä kunnon bootseista ja cowboy-hatuista. Asia tuli ehkä selväksi. Ei niin eeppistä, mut kuulosti niin faililta, et halusin käydä katsomassa.

Sitten kun tulin paikalle sain kuulla, että ryhmä ei ollutkaan tavannut kahta kertaa vaan viimekeväästä asti. Alussa olin niin pihalla, että näin melkein miten opettaja itki verisiä kyyneleitä puolestani. Ryhmä kertasi tanssia, jota he olivat opetelleet aikaisemmin, joten totta kai vain pyörin kaikkien keskellä esittäen ihan omaa sooloani.

Opettaja oli todella suloinen ja energinen vaikka olikin flunssassa ja kaikista paras piirre oli se, että hän inhosi kantrimusiikkia. Tanssahtelimme siis Bruno Marsin Lazy Songin tahtiin. Koska tanssi oli kaikille uusi olin samassa tilanteessa muitten kanssa ja en edes ollu huonoin. Opettaja yritti tehdä yhen helponnetun askeleen, koska "joukossa on ihmisiä, jotka eivät ole ikinä tanssineet". Ja HA, mie tanssin kuten isot ihmiset, enkä ota vastaan mitään armopaloja ja oikeesti nautin siitä. Me ei oltu rivessä tai muodostelmissa eikä helkutti kellään ollu bootseja (vaikka ehkä pikkasen cowboy-hattu ois houkuttanu). Mä oon puolivuotta muita jäljessä, mutta kesällä kun tää kurssi loppuu mä aion olla vähintään samaa tasoa ja silti pitää hauskaa. http://www.youtube.com/watch?v=fLexgOxsZu0 Ja nyt vielä lopuksi motivaatiota lupaukselleni.

Hanani on Bitch

Tänään koulu loppui jo puoli kaksitoista, koska lukujärjestyksemme onnistui jotenkin failaamaan. Ihmiset ovat mukavia, mutta emme ole vielä ryhmittyneet mitenkään kummemmin. En tiedä onko se hyvä asia vai ei. Olemme vielä oikeastaan kokonainen luokka ja kaikki juttelevat lähes kaikkien kanssa. Kuitenkin se tuntuu vähän siltä, että sellaista ihan omaa ryhmää ei vielä ole syntynyt.

Tänään meillä oli kaksi pitkähköä tuntia (8.15 - 09.45 ja 10.00 - 11.30) ja ensimmäistä kertaa kyseessä ei ollut sellaisia tutustutaan! - tunteja. Päivä siis alkoi tietotekniikalla, jota hieman pelkäsin, koska olen kyllä kuullut, etten ole mikään tekniikan ihmelapsi. Kuitenkin noin vartin jälkeen ymmärsin, että koko kurssi tulisi olemaan kolmiosainen: 1) Tekstinkäsittelyn opettelu 2)Taulukkolaskenta 3)Powerpoint. Tänään siis opettelimme käyttämään *rumpujen pärinää* Microsoft Worldia! Opimme mm. kursivoimaan tekstiä, suurentamaan riviväliä, muuttamaan fonttikokoa jne. Opetus kävi jopa niin villiksi, että opimme liittämään tiedoston sähköpostiin. Selvä, kyllä minä ymmärrän, että luokassa saattaa olla yksi tai kaksi, jotka eivät tällaisia osaa, mutta ryhmässämme on yli 30 opiskelijaa. Eikö tällaisia voisi laittaa vaikka joksikin vapaaehtoisiksi aineiksi? Tietokoneen peruskäyttö. Tietotekniikka kestää 40h, joten odotan oikein innolla seuraavia 38,5 h, jotka toivon mukaan ovat hyödyllisempiä.

Päivä jatkui äidinkielellä, jossa käytiin läpi lähteitten merkitseminen. Tietotekstin lukeminen on varmasti oikein hauskaa, koska lähteitä täytyy jatkuvasti merkitä tekstiin. Äikänopen esimerkki meni jotenkin näin.

Matti meni metsään. Myös Maija meni metsään. (Penttinen 2001, 3 - 5). Metsä oli pelottava. Metsässä kasvoi myös koivuja (Penttinen 2001, 3 - 5.) Koska onnistuin kikkailemaan pilkuilla niin tekstistä voi huomata, että "Metsä oli pelottava" -lause on minun itseni kirjoittama ja kaikki muu Penttisen. Sekopäinen suomenkieli.

Sitten kotona ollessani yhtäkkiä auto ajoi asunnon eteen ja huomasin, että korjauspalvelun mies käveli tyytyväisenä oveni taakse. Eilen kävin ragettamassa, koska asuntoni on hieman rempallaan. Nyt jo se korjataan. Ihana, ahkera korjauspalvelu <3

Minä sain uuden suihkunsuuttimen, eli kunnon suihku tänä iltana tulossa. Tänään vielä pitäisi tulla uuninkorjaaja, koska uunistani on tiiviste irti. En vain uskalla lämmittää uunia, että saisin ruokaa ennen kuin se mies tulee ja nyt on nälkä. Ei kiva :(

Mennessään korjauspalvelun mies kyllä unohti vaihtaa ulkolamppuni, mutta muutoin kaikki oli loistavasti.

Kuitenkin minulle tuli korjausmiehen aikana yksi surullinen hetki, jolloin hän tuli tarkistamaan keittiönhanaani. Olin sanonut sen vuotavan ja oikeasti se vuotaakin. Kuitenkin kun avasin hanan korjaajan silmien edessä hanani oli 100% kunnossa ja toimi kuin unelma. Tiedän, että elottomille esineille ei saisi vihoitella, mutta silti...lukekaa koko päivityksen otsikko. No se kiltti korjaaja kuitenkin lupasi minulle uuden hanan vaikka sitä ei vielä hänellä ollutkaan. Sääli varmaan hullua tyttöä. Sitten kun se mies lähti vilkaisemaan suihkuni suutinta ja minä aloin sillä aikaa tiskaamaan ollakseni pois tieltä ja kaikki arvaavat mitä tapahtui. Hanani vuosi kuin oikean jalan kumisaappaani...eli PALJON. Sitten en oikein viitsinyt mennä vetämään miestä hihasta ja sanomaan, että kato nyt, en minä oo hullu.

Hei nyt se mies tuli ja uunini on ehkä pelastettu, odottakaas...nyt se on pelastettu ja lämpiämässä! Mie saan ruokaa omnomnom. Huomenna sitten viikonlopuksi Ouluun. Elämä hymyilee ja edes ilkeä hana ei voi pilata tätä ihanaa tunnetta.

Här är jag

Muutin eilein tänne Kemiin ja täällä sitä nyt ollaan.

Eilinen lähti sillä, että lähdimme kahdeksan pintaan ja purimme viimeisen muuttokuormamme. Yllättävää miten paljon tavaraa 30 neliömetrin asuntoon mahtuu. Sitten lähdimme kohti Haaparantaa, että saisimme sen kliseekäynnin Ikeassa. Kyllä kai jokaisen oikean opiskelijan asunto täytyy olla täynnä Ikeakrääsää. Kun tulimme sitten takaisin olimme luonnollisesti väsyneitä ja ärtyneitä. Se oli sentään Ikea. Saaliina tuli juuri krääsää: muovikulhoja, kylpyhuoneenteline, mattoja, henkareita, psykedeeliset verhot, joissa on orava juustohöylän kanssa jne.

Suuren vaelluksen jälkeen palasimme asunnolle ja aloimme laittamaan ruokaa ja tavaroita paikoilleen. Illan kuluessa saimme selville, että digiboksi ei ainakaan toimi (Olisikohan tämä antennitalous? Ei hajuakaan) ja tietokone räjähti. Se kuitenkin selvisi takaisin tehdasasetuksiin ja nyt yritämme pärjäillä ainakin siihen asti, että saan pöytäkoneen. Kannettavat ovat pahoja. Sanokaa mitä sanotte, mutta ne ovat.

Olimme vanhempieni kanssa sähläilleet ja olin hermostunut useaan otteeseen illan mittaan. Kuitenkin sillä hetkellä, kun he lähtivät olin vauva ja tirautin muutaman kyyneleen. Hyvä ihme, minä olen ennenkin ollut yksin ja lähden kuitenkin viikonlopuksi takaisin kotiin, mutta kyllä se silti tuntui oudolta. Koko talo oli niin hiljainen.

Muutoin ilta meni ihan hyvin, mutta tämä on minulle vielä outo talo ja säikyin kaikkia ääniä. Olin varma, että joku murtautui sisälle, kun olin suihkussa. Olin kuulevinani koirani, joka jäi ainakin täksi viikoksi Ouluun, tuhinaa yöllä enkä kestänyt olla koko iltana ilman radiota päällä. Niin järkyttävän hiljaista täällä.

Lähden tästä vähitellen kauppaan, koska perinteisesti unohdin vain ne kaikkein tärkeimmät asiat Ouluun. Yritäpä pestä hampaitasi upouudella hammasharjalla, jos unohti hammastahnan. Ei maistu hyvälle :(