Kertokaapas minulle ihmiset, jos joku osaa matematiikkaa loistavasti, onko sääli jos hän ryhtyy maalariksi, joka on työssään vain keskivertainen? Entä ne ihmiset taas, jotka ovat näyttelijöitä jokaista veripisaraansa myöten, mutta menevät sihteereiksi, onko heidän valintansa menetys monille?
Minä rakastan opiskella diabeteksesta ja sairaalamaailma kiehtoo minua. Kuitenkin sain juuri sisätautien hoitotyön kurssinumeron ja pääsin vain rimaa hipoen lävitse. Onneksi tässä kokeessa ei kysytty paljon diabeteksesta, niin maineeni säilyi edes hieman, mutta silti. Taidot, joita tarvitaan sairaalamaailmassa ovat usein tarkkoja ja hoitajilta vaaditaan kiireellisiä voimakkaita päätöksiä. Minä en välttämättä ole oikea hoitaja siihen. En tee asioita niin huolellisesti tai tarkasti, kuin minun pitäisi enkä hyväksy sääntöä ennen kuin ymmärrän, miksi sääntö on tehty. Mutta minä viihdyn sairaalassa. Minusta oli ihanaa aloittaa nyt sairaalaharjoittelu.
Sitten taas vastaavasti päihdetyön pisteet tulivat. Sain 4/5 ja myönnän, että olisin voinut panostaa enemmänkin. Toisinsanoen päihde/mielenterveystyö ei aiheuta minulle ongelmia paljoakaan. Päihdetyö ja mielenterveystyö ovat monimutkaisempia ja omalla tavallaan mielenkiintoisia. Niitä katsotaan monesta eri näkökulmasta eikä aina oikeita tai yksinkertaisia ratkaisuja edes ole.
Tiedän, että tällainen hoitotyö on minun vahvuuteni. Osaan tulla toimeen monien erilaisten ihmisten kanssa ja hoitaa heitä kokonaisvaltaisesti. Olen myös kärsivällinen ja peitän ärtymykseni kohtalaisen hyvin jos vain tahdon. Sopisin kaikin puolin mielenterveystyöhön parhaiten. Se ei ole niin tarkkaa ja kliinistä, kuin työ sisätautien osastoilla. Mutta minä tahtoisin erikoistua sisätauteihin. Tahtoisin oppia lisää diabeteksesta ja muista fyysisistä sairauksista ja lähteä sairaalaan töihin. Mutta kannattaako minun? Vai kannattaisiko minun erikoistua alaan, jossa olisin hyvä, mutta jota en ehkä jaksaisi? Mielenterveystyössä hoitosuhteet voivat kestää vuosia ja olla mahdollisesti hyvin soutaa-huopaa laatua. En tiedä tahdonko tehdä sellaista työtä, vaikka tiedän kykeneväni siihen.
Joten mitä helkuttia elämässäni teen? Valitsenko suuntautumisen, jossa luultavasti tahtoisin työskennellä, vaiko suuntautumisen, johon kaikki loogiset merkit viittaavat? Argh, miksei maailma voi koskaan olla yksinkertainen paikka? Miksen minä voi olla hyvä tarkan tiedon omaksumisessa?
Minä rakastan opiskella diabeteksesta ja sairaalamaailma kiehtoo minua. Kuitenkin sain juuri sisätautien hoitotyön kurssinumeron ja pääsin vain rimaa hipoen lävitse. Onneksi tässä kokeessa ei kysytty paljon diabeteksesta, niin maineeni säilyi edes hieman, mutta silti. Taidot, joita tarvitaan sairaalamaailmassa ovat usein tarkkoja ja hoitajilta vaaditaan kiireellisiä voimakkaita päätöksiä. Minä en välttämättä ole oikea hoitaja siihen. En tee asioita niin huolellisesti tai tarkasti, kuin minun pitäisi enkä hyväksy sääntöä ennen kuin ymmärrän, miksi sääntö on tehty. Mutta minä viihdyn sairaalassa. Minusta oli ihanaa aloittaa nyt sairaalaharjoittelu.
 |
| Sairaalat ovat jänniä <3 |
Sitten taas vastaavasti päihdetyön pisteet tulivat. Sain 4/5 ja myönnän, että olisin voinut panostaa enemmänkin. Toisinsanoen päihde/mielenterveystyö ei aiheuta minulle ongelmia paljoakaan. Päihdetyö ja mielenterveystyö ovat monimutkaisempia ja omalla tavallaan mielenkiintoisia. Niitä katsotaan monesta eri näkökulmasta eikä aina oikeita tai yksinkertaisia ratkaisuja edes ole.
Tiedän, että tällainen hoitotyö on minun vahvuuteni. Osaan tulla toimeen monien erilaisten ihmisten kanssa ja hoitaa heitä kokonaisvaltaisesti. Olen myös kärsivällinen ja peitän ärtymykseni kohtalaisen hyvin jos vain tahdon. Sopisin kaikin puolin mielenterveystyöhön parhaiten. Se ei ole niin tarkkaa ja kliinistä, kuin työ sisätautien osastoilla. Mutta minä tahtoisin erikoistua sisätauteihin. Tahtoisin oppia lisää diabeteksesta ja muista fyysisistä sairauksista ja lähteä sairaalaan töihin. Mutta kannattaako minun? Vai kannattaisiko minun erikoistua alaan, jossa olisin hyvä, mutta jota en ehkä jaksaisi? Mielenterveystyössä hoitosuhteet voivat kestää vuosia ja olla mahdollisesti hyvin soutaa-huopaa laatua. En tiedä tahdonko tehdä sellaista työtä, vaikka tiedän kykeneväni siihen.
 |
| Tällainen minusta tulee kuitenkin...ihan varmasti, ei helkutti... |
Joten mitä helkuttia elämässäni teen? Valitsenko suuntautumisen, jossa luultavasti tahtoisin työskennellä, vaiko suuntautumisen, johon kaikki loogiset merkit viittaavat? Argh, miksei maailma voi koskaan olla yksinkertainen paikka? Miksen minä voi olla hyvä tarkan tiedon omaksumisessa?
Hei,
VastaaPoistaLueskelin blogiasi läpi, kun etsiskelin tietoa sairaanhoitajan pääsykokeista. Toivottavasti minäkin pääsen opiskelemaan.
Tsemppiä sinulle jatkoon!
Sain ensimmäisen kommenttini. Hui kauhea, lukeeko joku tätä? Aaw kiitos ja minä toivon sitä sinulle myös.
VastaaPoistaToivottavasti sait jotain vinkkejä ja tunnelmia täältä blogista. Otat vain rauhallisesti kokeessa ja yrität olla oma itsesi, niin menee varmasti hyvin. Ja jos ei mene, niin tämä koulutus alkaa melkein joka paikassa puolen vuoden välein ja ensi kerralla pääset sisälle todella kirkkaasti. Mutta jos haluat todella sairaanhoitajaksi se yleensä näkyy sinusta ja olet jo sen takia todella vahvoilla. Onnenpotkuja ja lämpimiä ajatuksia täältä.
En tiedä kiinnostaako Kemi sinua, mutta jos kiinnostaa, niin toivottavasti näemme pian koulun käytävillä ;D
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista