Eilinen lähti sillä, että lähdimme kahdeksan pintaan ja purimme viimeisen muuttokuormamme. Yllättävää miten paljon tavaraa 30 neliömetrin asuntoon mahtuu. Sitten lähdimme kohti Haaparantaa, että saisimme sen kliseekäynnin Ikeassa. Kyllä kai jokaisen oikean opiskelijan asunto täytyy olla täynnä Ikeakrääsää. Kun tulimme sitten takaisin olimme luonnollisesti väsyneitä ja ärtyneitä. Se oli sentään Ikea. Saaliina tuli juuri krääsää: muovikulhoja, kylpyhuoneenteline, mattoja, henkareita, psykedeeliset verhot, joissa on orava juustohöylän kanssa jne.
Suuren vaelluksen jälkeen palasimme asunnolle ja aloimme laittamaan ruokaa ja tavaroita paikoilleen. Illan kuluessa saimme selville, että digiboksi ei ainakaan toimi (Olisikohan tämä antennitalous? Ei hajuakaan) ja tietokone räjähti. Se kuitenkin selvisi takaisin tehdasasetuksiin ja nyt yritämme pärjäillä ainakin siihen asti, että saan pöytäkoneen. Kannettavat ovat pahoja. Sanokaa mitä sanotte, mutta ne ovat.
Olimme vanhempieni kanssa sähläilleet ja olin hermostunut useaan otteeseen illan mittaan. Kuitenkin sillä hetkellä, kun he lähtivät olin vauva ja tirautin muutaman kyyneleen. Hyvä ihme, minä olen ennenkin ollut yksin ja lähden kuitenkin viikonlopuksi takaisin kotiin, mutta kyllä se silti tuntui oudolta. Koko talo oli niin hiljainen.
Muutoin ilta meni ihan hyvin, mutta tämä on minulle vielä outo talo ja säikyin kaikkia ääniä. Olin varma, että joku murtautui sisälle, kun olin suihkussa. Olin kuulevinani koirani, joka jäi ainakin täksi viikoksi Ouluun, tuhinaa yöllä enkä kestänyt olla koko iltana ilman radiota päällä. Niin järkyttävän hiljaista täällä.
Lähden tästä vähitellen kauppaan, koska perinteisesti unohdin vain ne kaikkein tärkeimmät asiat Ouluun. Yritäpä pestä hampaitasi upouudella hammasharjalla, jos unohti hammastahnan. Ei maistu hyvälle :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti