Hanani on Bitch

Tänään koulu loppui jo puoli kaksitoista, koska lukujärjestyksemme onnistui jotenkin failaamaan. Ihmiset ovat mukavia, mutta emme ole vielä ryhmittyneet mitenkään kummemmin. En tiedä onko se hyvä asia vai ei. Olemme vielä oikeastaan kokonainen luokka ja kaikki juttelevat lähes kaikkien kanssa. Kuitenkin se tuntuu vähän siltä, että sellaista ihan omaa ryhmää ei vielä ole syntynyt.

Tänään meillä oli kaksi pitkähköä tuntia (8.15 - 09.45 ja 10.00 - 11.30) ja ensimmäistä kertaa kyseessä ei ollut sellaisia tutustutaan! - tunteja. Päivä siis alkoi tietotekniikalla, jota hieman pelkäsin, koska olen kyllä kuullut, etten ole mikään tekniikan ihmelapsi. Kuitenkin noin vartin jälkeen ymmärsin, että koko kurssi tulisi olemaan kolmiosainen: 1) Tekstinkäsittelyn opettelu 2)Taulukkolaskenta 3)Powerpoint. Tänään siis opettelimme käyttämään *rumpujen pärinää* Microsoft Worldia! Opimme mm. kursivoimaan tekstiä, suurentamaan riviväliä, muuttamaan fonttikokoa jne. Opetus kävi jopa niin villiksi, että opimme liittämään tiedoston sähköpostiin. Selvä, kyllä minä ymmärrän, että luokassa saattaa olla yksi tai kaksi, jotka eivät tällaisia osaa, mutta ryhmässämme on yli 30 opiskelijaa. Eikö tällaisia voisi laittaa vaikka joksikin vapaaehtoisiksi aineiksi? Tietokoneen peruskäyttö. Tietotekniikka kestää 40h, joten odotan oikein innolla seuraavia 38,5 h, jotka toivon mukaan ovat hyödyllisempiä.

Päivä jatkui äidinkielellä, jossa käytiin läpi lähteitten merkitseminen. Tietotekstin lukeminen on varmasti oikein hauskaa, koska lähteitä täytyy jatkuvasti merkitä tekstiin. Äikänopen esimerkki meni jotenkin näin.

Matti meni metsään. Myös Maija meni metsään. (Penttinen 2001, 3 - 5). Metsä oli pelottava. Metsässä kasvoi myös koivuja (Penttinen 2001, 3 - 5.) Koska onnistuin kikkailemaan pilkuilla niin tekstistä voi huomata, että "Metsä oli pelottava" -lause on minun itseni kirjoittama ja kaikki muu Penttisen. Sekopäinen suomenkieli.

Sitten kotona ollessani yhtäkkiä auto ajoi asunnon eteen ja huomasin, että korjauspalvelun mies käveli tyytyväisenä oveni taakse. Eilen kävin ragettamassa, koska asuntoni on hieman rempallaan. Nyt jo se korjataan. Ihana, ahkera korjauspalvelu <3

Minä sain uuden suihkunsuuttimen, eli kunnon suihku tänä iltana tulossa. Tänään vielä pitäisi tulla uuninkorjaaja, koska uunistani on tiiviste irti. En vain uskalla lämmittää uunia, että saisin ruokaa ennen kuin se mies tulee ja nyt on nälkä. Ei kiva :(

Mennessään korjauspalvelun mies kyllä unohti vaihtaa ulkolamppuni, mutta muutoin kaikki oli loistavasti.

Kuitenkin minulle tuli korjausmiehen aikana yksi surullinen hetki, jolloin hän tuli tarkistamaan keittiönhanaani. Olin sanonut sen vuotavan ja oikeasti se vuotaakin. Kuitenkin kun avasin hanan korjaajan silmien edessä hanani oli 100% kunnossa ja toimi kuin unelma. Tiedän, että elottomille esineille ei saisi vihoitella, mutta silti...lukekaa koko päivityksen otsikko. No se kiltti korjaaja kuitenkin lupasi minulle uuden hanan vaikka sitä ei vielä hänellä ollutkaan. Sääli varmaan hullua tyttöä. Sitten kun se mies lähti vilkaisemaan suihkuni suutinta ja minä aloin sillä aikaa tiskaamaan ollakseni pois tieltä ja kaikki arvaavat mitä tapahtui. Hanani vuosi kuin oikean jalan kumisaappaani...eli PALJON. Sitten en oikein viitsinyt mennä vetämään miestä hihasta ja sanomaan, että kato nyt, en minä oo hullu.

Hei nyt se mies tuli ja uunini on ehkä pelastettu, odottakaas...nyt se on pelastettu ja lämpiämässä! Mie saan ruokaa omnomnom. Huomenna sitten viikonlopuksi Ouluun. Elämä hymyilee ja edes ilkeä hana ei voi pilata tätä ihanaa tunnetta.