ComiCon fiilistelyä

Ostin liput toronton ComiConiin jo pari viikkoa sitten. Viikko sitten palvelukotiin, jossa teen harjoittelua iski todella raju vatsatauti. Lähes kaikki asukkaat ja suurin osa hoitajista ovat tehneet hyvin läheistä tuttavuutta vessanpytyn kanssa. Tein siis alkuviikosta suunnitelman. Maanantaina saisin viruksen, tiistaina näkyisivät merkit ja torstai sairastettaisiin. Perjantaina valmis viikonlopun kestävään nörtteilyyn. No ongelmaksi muodostui, että aikataulu ei pitänyt. En sairastunutkaan maanantaina. Nyt jälkikäteen hyvä fiilistellä. Terveenä pysyttiin. Huomenna saa tulla vaikka minkälainen tauti, coni on nyt ohitse!

Vain nörtit voidaan toivottaa tervetulleeksi näin ilman pelkoa, että kukaan loukkaantuu.

Tapahtuma oli Suomen mittapuulla suuri, mutta torontolaisten mielestä pikkuinen talviconi. Kesällä sitten on se oikea tapahtuma kuten meilläkin. No minulle tämä oli aivan tarpeeksi isoa. Yksi suuri ero mihin olen tottunut oli luonnollisesti se, että tämä oli sarjakuvatapahtuma, ei pelkästään animea. Ympärilläni oli siis oikeasti ihmisiä, jotka elävät sarjakuville. Rakastin sitä, että vielä metroa odottaessani kuulin vieressä olevien ihmisten keskustelevan Supermiehen viimeisimmästä elokuvasta ja eroista sarjakuviin. Myyntipöydät olivat loistavia...ja ****leen kalliita. No sainpahan kuolata. Toinen ero oli selvästi se, että tämä paikka on lähellä Amerikkaa ja toiseksi tämä on Toronto. Täällä on ennestään jo paljon julkkiksia ja se näkyi. Ohjelmat pyörivät julkkisten ympärillä ja välissä se jopa ärsytti. Mistä helkutista minä nyt näitä tyyppejä tuntisin? Joku Bittenin castingi täällä...kiitos, mutta ei kiitos.

Osa taiteidenkujasta

Sitten tietenkin cossauksesta. Paikalla niin loistavia kuin kelvollisiakin cosseja:

Anteeksi tämä Batman hypetys. Oli vain loistavaa, kun kerrankin ympärillä oli valtava määrä samanlaisia fanityttöjä/poikia kuin minäkin. Toisena päivänä päädyin itsekin koittamaan cossaamista. Parin viikon varoitusajalle tehty asu (onneksi löysin helpon hahmon cossata) onnistui askartelutarvikekaupan avulla ilkeästä kissasta huolimatta, joka olisi kovin mieluusti tahtonut osallistua maalaamisprosessiin, asu tuli valmiiksi.

Menenkö Nightwingistä?

Päivän aikana ehdin jopa löytää Lepakkoperheeni ja sain perhepotretin. Emmekö olekin suloisia?

Batfamily.

Se tunne, kun olet toista kirjaimellisesti päätä lyhyempi...

Minulla siis oli hauskaa Nightwinginä. Ihmisetkin hämmentävän paljon tykkäsivät. Saldoksi tuli monia kehuja, yksi halusi ottaa pätkän videota, 12 (kröhöm, ei niin, että olisin laskenut) ja joku tyyppi haastatteli paikallislehteen. Olin siis ihan tyytyväinen.

Yllättävän harva suostui ottamaan kadulla katsekontaktia

Viimeisenä conipäivänä päätin sitten vielä huvin vuoksi tehdä hyvin pienen cossin. Muistaako kukaan parin vuoden takaa Ode to the Bouncer kappaletta Studio Killerseiltä? Heti ekasta kerrasta asti, kun näin videon ajattelin, että Cherryä olisi mahtava joskus cossata. No tämä cossi ei ollut täydellinen (hei, pari päivää aikaa!), mutta sainpahan sen toiveen toteutettua. Tietääkseni kaksi ihmistä tunnisti hahmon, (mikä teki minut hyvin onnelliseksi <3) ja yksi random ihminen halusi vain ottaa kuvan kasvoistani, koska olin hämmentävä. Oliko hän oikeassa?

Viimeinen conipäivä vei voimat, mutta oli mahtavaa!